Etusivu

torstai 24. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 5/5


"Kuvaa arkeasi viiden päivän ajan ja haasta mukaan ystäväsi", on varmaan varmaan tuttu lause kaikille facebookissa oleville. Ihania kuvia on saanut seurailla ystävien arjesta. On kuvia leipomuksista, retkistä, hiekkakakuista, kesän istutussuunnitelmista ym. Kuvia katsellessani tajusin, kuinka ihanaa arkea ihmisillä on! Huomaako tätä edes aina. Sitä onnea arjessa. Sitä kuinka hyvin asiat ovat. Tottakai on ihmisryhmä, joka syystä tai toisesta saa tyydytystä surkuttelemalla elämäänsä tai toisten, mutta pääasiassa nuo kuvat ovat niitä arjen onnen hetkiä. Siitähän se onni rakentuukin, niistä pienistä arkisista hetkistä.


Luin alkuviikosta artikkelin onnellisuusprofessori Markku Ojasesta, joka totesi ettei onni välttämättä tunnu miltään. Ensin ajattelin, että mitä ihmettä tuo ihminen sanoo! Tottakai onni tuntuu hyvälle, onni saa hymyilemään, onnellinen ihminen ei surkuttele tai ajattele aina pahinta asioista. Kunnes ajattelin asiaa enemmän ja totesin, että näinhän se tietenkin on. Elämään kuuluvat huippujutut, mutta näitä on vain koko eliniän aikana muutama. Kaikki muu on sitä arkea. Tavallista elämää. Ellei tätä oivalla ja kiinnitä siihen huomiota, ei välttämättä tajuakaan kuinka onnellinen oikeasti on. Kuinka paljon onnen aiheita ympärillä onkaan. Vasta kun sairastuu vakavasti, menettää läheisen tai tapahtuu jotain muuta mikä mullistaa arkea, huomaakin kuinka onnellinen oikeastaan olikaan. Kuinka hyvin asiat olivat. Ja se onni oli tuossa arjessa.

Arkeen kuuluu myös se, että sama asia voi olla onnen lähde ja joinain toisena hetkenä ottaa kupoliin. Sisimmässä ihminen tietää kuitenkin sen tuovan enemmän iloa ja onnea kuin surua ja murhetta. Näinhän se on meillä kaikilla. Jopa ne omat rakkaat lapset käyvät välillä hermoon, vaikka he ovat juuri niitä, joista et luopuisi mistään hinnasta.

Onnellisuus lähteekin yleensä meidän ihmisten sisältä. Sisäinen onnellisuus voi kuitenkin olla koetuksella ajatuksien pyöriessä ikävissä asioissa ja huolissa. Aina noihin ikäviin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi kuinka niihin suhtautuu, jos vain haluaa. Usein korostetaan positiivista asennetta onnellisuuden takana. Omasta kokemuksesta tiedän sen olevan näin. Mikäli ajattelee, "vau kuinka upea päivä, mitähän ihanaa tänään tapahtuu", väistämättä hymy leviää kasvoille ja tuntuu hyvälle. Jos sen sijaan ajattelee, että "hemmetti vielä kaksi päivää viikonloppuun", on olo taatusti raskaampi, koko päivä muuttuu takkuiseksi, mikään ei ole hyvin, kun ei ole se viikonloppu. Joskus tuon positiivisen asenteen löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Tällöin ei kannata jäädä murehtimaan tätä, vaan voi alkaa tehdä pieniä tekoja, jotka tekevät onnelliseksi. Itseä ja toisia ilahduttamalla sekä myönteisiä asioita lisäämällä arkeen, alkaa päästä eteenpäin ja saada kiinni siitä, että arki se on, mistä se onni syntyy. Arjessa se onni elää. Ilman muuta lomamatkat ym. tuovat myös onnea ja iloa elämään, mutta se syvin perusonnellisuuden tunne lähtee ja on siinä sinun omassa arjessasi. Siinä mitä sinä tänään elät.  Kun teemme itsellemme hyviä asioita ja tavoittelemme sisäistä onnellisuutta, haalimme väistämättä näillä teoilla onnellisuutta lisää. Kun onnellisuus ja hyvinvointi kasvaa meissä, "kielteisten" tunteiden vaikutus meihin puolestaan vähenee. Onni lisääntyy näinollen huomaamatta.

Onni lisääntyykin sitä mukaan, kun sitä antaa. Hyvinvointiimme kuuluvat onni ja arki. Nämä kulkevat käsikädessä. Toista unohtamatta.





Onnellista arkea Sinulle!
 

4 kommenttia:

  1. Hei! Sait minulta blogihaasteen: http://huolimatta.blogspot.fi/2014/04/ensimmainen-haaste.html
    Osallistu jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihanaa kiitos Tuutikki! Tottakai osallistun :)

      Poista
  2. Hyvä postaus Elina =)

    Onnellisuus nousee nykyään useasti esille julkisuudessa ja mielestäni se on hieno asia. Ihmiset tuntuvat haluavan olla onnellisia, mutta jostain syystä jäävät nalkkiin ajatukseen, että onnellinen voi olla vasta sitten kun... saan/olen jotain/olisin jotain muuta kuin nyt olen tai joku muu on jotain.

    Olen tässä viimevuosien aikana opetellut tunnistamaan omia tunteitani ja huomannut, että niillä on tärkeä merkitys, kunhan vain pysähdyn kuuntelemaan niitä. Jos minulla on ikävä tunne, tiedän että minun kannatta toimia tai ajatella uudella tavalla, jotta tunnetasoni nousee ylöspäin. Ja hyviä tunteitahan on kiva tuntea, jos vain huomaa, että omaa hyviä tunnetiloja ;-)

    Onnellisuus taas on mielestäni paljon enemmän kuin tunteet. Se on minulle hengittämistä ja hymyilemistä ja asioiden hyväksymistä (eikä tämä nyt ole mitään päälleliimattua positiivisuustarraa ;-)).

    Kun tässä keväällä menetin läheiseni, niin olin tietysti todella surullinen, olen sitä vieläkin. Mutta yllätyksekseni ymmärsin olevani kaiken surun sisältävänä myös onnellinen. Minun perusasiani olivat hyvin, minulla ei ollut mitään hätää ja rakkaalla menetetyllä läheiselläni oli nyt kivut ja tuskat loppuneet. Suru on minulle todella syvä tunne, joten tämän kokemuksen myötä olen vakuuttunut siitä, että vaikka mitä tapahtuu, niin onnellisuus on mahdollista.

    Olen ollut jossain vaiheessa todellinen pessimisti, joten voin hymyillen todeta, että kaikkea voi opetella... myös onnellisuutta ja sen löytämistä itsestään =)

    Tulipas monisanainen kommentti ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaoit ajatuksesi onnellisuudesta. OIet selvästi päässyt asian "ytimeen". :)

      Minä menetin myös alkuvuodesta rakkaan läheisen. Tajusin vasta tällöin, että kuolema ja surukin voivat olla kaunista. Uskon, että taustalla tässä, kuin myös sinun ajatuksessasi olla surunkin keskellä onnellinen, on kyse siitä, että omat tunnelukot on käyty läpi eikä luurankoja asustele kaapeissa. Tällöin ei tarvitse itkeä kaikkia itkemättömiä itkuja, vaan on vain tämän hetken suru, josta tietää selviävänsä, koska se ei hallitse tiedostamattomuudellaan. No juu, tästä riittäisi yhden postauksen verran tekstiä, ehkäpä jatkan tätä joskus. :)

      Kiva kun kirjoittelit ajatuksiasi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!