Etusivu

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Irtiotto arjesta!


Sain tänä aamuna yllättävän ja alkuun hieman hämmentävänkin puhelun. Puhelu oli reilu kahdeksankymppiseltä rouvalta. Olen lapsena viettänyt aikaa hänen pihapiirissään ja aikuisiällä tavannut hänet ehkä kaksi kertaa. Ja siinä yks kaks olemme puhelimessa ja hän puhuu kuin olisimme eilen tavanneet! Koskaan tätä ennen emme ole puhuneet puhelimessa. Hänen äänensä värisi kuin iäkkäiden ihmisten ääni yleensäkin, mutta äänestä kuulsi valtava lämpö ja jämäkkyys. Jämäkkyys siitä, että hän seisoi jokaisen sanomansa sanan takana ja halusi että minä todella ymmärrän mitä hän tarkoittaa ja otan sen vastaan sillä vakavuudella, jolla hän sen minulle kertoo. Emme vaihtaneet sen suuremmin kuulumisia. Hän piti lähes yksinpuhelun, joka meni jotakuinkin näin:

”Kuule Elina, tiedätkö ne äidit on niitä, joita kaikista vähiten arvostetaan, se kotona tehtävä työ on kaikista kiittämättömintä mitä voi olla. Kyllä ne miehet taitaa nykyään jo osallistua aikalailla siihen arkeen, mutta ei ne silloin osallistuneet minun nuoruudessani. Minä pyöritin sitä meidän huushollia ihan yksinäni, kolmen lapsen kanssa ja eikä sillon ollut mitään koneita apuna, mitä nyt on. Kyllä se työtä oli vuosikausia. Enkä missään koskaan käynyt, mutta sitten, kun tajusin, että pitäähän täältä kotoa muualle lähteä, niin eihän minua mikään pidätellyt ja kyllä me naiset sitten pidettiinkin hauskaa!! Voi että! Ei me huolittu niitä ukkoja tai lapsia mukaan. Kyllä se irtiotto kuule tekee niin hyvää. Muista Elina sinä, että otat sitä omaa aikaa, ei se tarkota pahalla, jos sieltä perheeltään muualle lähtee, se vaan on hyvä asia. Siitä sitä voimaa saa. Karata ei tarvi, vaan ihan reilusti, ottaa ja lähtee. Niin muista, älä odottele niin kauan kuin minä, vaan lähde vaikka heti. Onko se sinun miehes sellanen, että osallistuu siinä kotonakin? Juu, kyllä on, vastasin. No HYVÄ! Sitten sinun on vielä helpompi lähteä. Kyllähän minä olen seurannut, että taitaa ne miehet nykyään osallistua kanssa siihen lasten hoitoon ja laittaavat ruokaa. Mutta se on kumma, miten niillä miehillä vaan olis se oikeus lähteä, ja äitien jäädä sinne kotiin. Mutta kuule, mene sinä. Ne pittää vaan jättää, jotta ne oppii oikeesti olemaan ja sinä saat elää. Sitä ne lapsetkin tarvii, ihan oikeesti, kyllä minä tiedän. Kun ei se sen helpompaa ole, kun töissä käy, naisilla on siinä sitten kahdet työt. Ja kun ne lapset on kuitenkin aika kauan lapsia, ei ne mihinkään sen pikkulapsivaiheen jälkeen katoa. Nyt minä alan nauttia lapsistani ilman huolen häivää, ne pärjää, ei tarvii minun siitä murehtia ja niillä on omat perheet. Mutta aika kauan sitä saa kuitenkin huolehtia. Vaikka ne muuttaa kottoo pois, niin silti niitten perään joutuu vielä kattelee. Eli älä Elina oottele mittään! Nyt se on mentävä, ja vietettävä railakasta vappua! Ja muista kertoo tämä kaikille äiti-ihmisille ketä tapaat. Kaikki äitit ne tarvii sitä irtiottoo! Hyvää vappua sinulle ja koko perheellesi".
 
Hymy kaartui kasvoilleni, vaikka olinkin hieman hämmentynyt.  Puhelumme loppui melko pian tuon ”monologin” jälkeen. Tuon ihmisen lämpö ja lempeys levisi minuun, vaikka hän olikin puhunut melko nopeasti ja paljon asiaa. Mikäs sen ihanampaa kuin kuunnella jo elämää nähneen ihmisen kokemuksia ja näkemyksiä tämän maailman kulusta. Olisin voinut kuunnella enemmänkin. Hienoa, etten sanoisi. Elämä yllätti minut. Tänäänkin.
 
Eli kaikki äidit: Ihanaa vappua teille! Jos ette nyt tänään voi viettää ilman perhettä vappua, ottakaa irtiotto lähiaikoina! Ja kaikille isille myös ihanaa vappua! Kyllä te isätkin paljon nykyään teette, joten nauttikaa tekin! Ja kaikille yksinäisille, ei perheellisille myös ihanaa vappua! Ihan jokainen tarvitsee irtiottoja omasta arjestaan aina aika-ajoin! Nautitaan siis elämästä jokainen omalla parhaalla katsomallaan tavalla!

 




 

 
Hyvää vappua ihan jokaiselle, toivottelee Elina

10 kommenttia:

  1. sinulle on haaste blogissani :) http://viasamsung.blogspot.com/2014/04/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa olla haastettuna! Kiitos Petra! Sain maanantaina vastattua edelliseen haasteeseen... katsotaan miten tämän käy! Iloista vappua sinulle!

      Poista
  2. Eikä?! Aivan ihanaa tuommonen. Muistahan soittaa rouvalle joskus takaisinkin päin. Voi kun voisin itse vielä soittaa omalle mummolleni. Hauskaa vappua sinullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihanaa! Ja kiitos vinkistä, niinhän minun tietenkin täytyy tehdä, soittaa takaisin. Jäikin moni asia mieleen pyörimään tuon puhelun jälkeen, kun en oikein hämmennykseltäni osannut paljon mitään sanoa tai kysyä siinä hetkessä. :)

      Poista
    2. Soita ihmeessä. Vanhuksilla on niin paljon kallisarvoista tietoa ja elämänkokemusta, että tulee varmasti antoisa puhelu. :) Imet kaiken viisauden, minkä pystyt. :D p.s ja tuut jakamaan siten ne viisaudet myös meille. :D

      Poista
    3. :), ei siis mitään syytä olla soittamatta. Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  3. Ihanaa! :) Olen kyllä rouvan kanssa samaa mieltä, että me äidit tarvitaan aina silloin tällöin niitä irtiottoja, jotta jaksetaan taas pyörittää arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ilman irtiottoja arki puuroutuu ;). Eli niitä vaan itselle järjestämään!

      Poista
  4. Mummoissa asuu viisaus <3 Ihana puhelu, ja täyttä asiaa! Oma mummini oli yhtä pätevä tyyppi kuin tämä tuttavarouvasi, kyllä on ikävä hänen juttujaan.
    Muistakaamme kaikki pitää huolta myös itsestämme :)

    Nunu
    (http://ainalahellani.blogspot.fi/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli kyllä ihana puhelu, vaikka vasta näin jälkeenpäin sen tajusinkin :). Mahtava mummi ollut sinulla <3.

      Poista

Kiitos kommentistasi!