Etusivu

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Jotta pystyy olemaan läsnä...


...vaatii se joskus pysäyttämistä. Eilen koin sen, eikä se ollut ensimmäinen kerta.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja toi säteensä sisälle asti. Syystä tai toisesta ajattelin, että olisi kiva saada koti kunnolla pääsiäiseksi siistiksi, jääkaappi pullolleen ym. Ehkäpä tehdä ihan sellainen kunnon iso kevätsiivous juuri nyt ja tässä näin!
Huh ja hei! Sen suurempia miettimättä ryhdyin yksinäni, tai no kuopuksen kanssa puuhaan, josta ei vielä apua ole sen kummemmin. Sen mitä itse sai kerättyä pois, toinen levitti. Että sellaista "siivoamista" hänen kanssaan vielä.

Asetin itse itselleni tavoitteen, että ehtisin tuon päivän aikana tämän mielessä olleen supersiivouksen, vaihtaa verhotkin ym. Aloitin operaation tavarat omille paikoilleen, huiskin pölyrättiä ympäriinsä, laitoin tiskejä ja pyykkejä koneeseen ym. ym. Tuntui, että on valtava kiire, jotta ehdin kaiken mitä olen ajatellut. Kuopus kulki perässäni järjestellen tavaroita minun jäljiltä itselleen mieluisasti. Raahasin vimmalla imuria perässäni olohuoneeseen ja katsahdin koiraamme, joka makasi keskellä olohuoneen mattoa. Tällä ei ollut aikomustakaan liikahtaa. Yleensä tuo koira väistää imuria, mutta nyt se vain lojui paikoillaan ja katsoi minua  tummilla nappisilmillään kulmiensa alta kuin kysyäkseen, mitäs ihmettä höyryät. Koetin kutsua ja käskeäkin hieman jo kiristyneellä äänellä tuota koiraa siirtymään, kunnes tajusin tuossa hetkessä, tuon eläimen viisauden ja todellisen kyvyn olla läsnä tässä hetkessä. Eihän minullakaan todellisuudessa ollut mihinkään kiire siinä hetkessä. Miksi minun olisi pitänyt saada kaikki tehtyä kiireellä ja vimmalla? Mihin minulla oli kiire? Kuvittelin mielessäni kuinka mukava olisi istua hyvän kirjan kanssa sohvalle, kun kaikkialla olisi puhdasta ja raikasta. Hyvän ruoan tuoksu tulvisi nenääni keittiöstä. Tajusin, että mitään takeitahan tuosta hetkestä ei edes olisi tänään. Tai se saattaisi olla niin myöhään illalla, kun tupa olisi hiljentynyt, että jaksaisinko edes nauttia siitä enää sitten.
 
Minun elämäni oli myös siinä hetkessä ja tänään on nyt tässä. Elämää ei kannata elää eteenpäin. Sitä tuo viisas eläin ei tee. Ei se murehdi eilistä tai huomista, vaan elää tässä ja nyt, ja lisäksi se osaa nauttia siitä! Aivan täysin siemauksin! Voi miten tuosta täytyykään ottaa oppia. Elää ja nauttia nyt!
 
Muutama vuosi sitten aloin ahmia Eckhart Tollen kirjoja läsnäolon merkityksestä ja yhä edelleenkin niihin aina aika-ajoin palaan. Kirjassaan Tyyneys puhuu Tolle kirjoittaakin, "Kohteletko nykyhetkeä ikään kuin se olisi voitettava este? Koetko, että tulevaisuuden tuokioon pääseminen on tärkeämpää?". Näinhän minä toimin. Tulevaisuus ei koskaan, ei milloinkaan, saavu meille kuin nykyhetken kautta. Jos elää jatkuvasti vain tuohon tulevaisuuteen, ei ole onnellinen ja nauti tästä hetkestä. Tämä luo jatkuvaa levottomuutta, hermostuneisuutta ja tyytymättömyyttä. On paljon asioita, joissa joutuu ajattelemaan elämää hieman eteenpäin, mutta jatkuvasti näin tekemällä, tekee itsestään vain rauhattoman. Rauhattomuus puolestaan leviää kulovalkean tavoin. Minun ollessani rauhaton ovat myös lapseni rauhattomia. Tämä on oivaa maaperä negatiivisen noidankehän syntymiselle. Oma levollisuus ja tyytyväisyys puolestaan heijastuu positiivisesti lapsiinkin. Eivätkä ainoastaan lapset vaan myös aikuiset usein rauhoittuvat levollisen ihmisen läheisyydessä. Eli läsnäolemalla tässä hetkessä luo tyytyväisyyttä ympärilleenkin.
 
Nykyään osaan jo melko usein olla läsnä tässä hetkessä. Olen oppinut avaamaan silmäni ja sydämeni vain tässä hetkessä olevaan. Mutta kuten eilen, en aina onnistu. Iloitsen kuitenkin siitä, että ymmärrän ja huomaan himmata vauhtia jo silloin, kun se alkaa mennä päälle. Näen vihjeitä ympärilläni, milloin on aika pysähtyä! En tarkoita, etteikö ihminen voi olla vauhdikas tai monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Kyllä voi, kun vain keskittyy siihen mitä kulloinkin on tekemässä. Ei mitään järkeä ole siinä että laittaa ruokaa, siivoa, tekee kauppalistaa ja suunnittelee työjuttuja yhtäaikaa. Laittaa ensin sen ruoan, ehkäpä syö ja sitten seuraava homma. Loppujen lopuksi saattaa saada enemmän aikaiseksikin sillä tavalla, että keskittyy vain yhteen juttuun kerralla, kun se, että on sata asiaa mielessä. Ainakin tällöin pysyy rauhallisemapana ja ehtii nauttia hetkestä ja elämästä.

 





 
Ihanaa ja nautinnollista pääsiäisen aikaa Sinulle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!