Etusivu

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kun elämä koettelee



 
Välillä elämä koettelee. Aina kaikki ei suju niin kuin on suunnitellut. Elämä ravistelee. Liitokset natisevat niin ettei tiedä mihin turvautua tai mistä aloittaisi paikkaamisen.

Sain viestiä siitä kuinka vaikeaa on olla positiivinen ja nähdä asioiden yhteyttä silloin, kun koko elämä tuntuu kaatuvan päälle, kun tarpoo siinä suossa jonka loppua ei näy. Pohdin tätä, että näinhän se on. Ei elämä ole aina iloista. On paljon asioita, joista ei voi löytää positiivista, ainakaan sillä hetkellä. Kun on niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös ilman apua, menettää läheisen tai työpaikan, muuttaa jättäen taakseen kaiken tutun ja rakkaan, joutuu petetyksi tai epäonnistuu juuri silloin kun sitä vähiten toivoisi, ei tässä ole iloa mukana. Ei näistä ilman kyyneleitä selviä. Elämään kuuluu koettelemukset, joskus isommat ja joskus pienemmät. Ei elämä todella aina ole iloista.

Mutta mitä vaikeuksien keskellä voi tehdä, mistä voi saada helpotusta? Tapahtuvatko suurimmat muutokset kuitenkin korvien välissä? Ehkä suurinta mitä vaikeuksien kohdatessa voikin tehdä, on hyväksyä tilanne. Lopettaa vastustaminen. Todeta, nyt minun elämäni on tällaista. Joskus se on ollut jotain muuta ja tulee joskus olemaan, mutta nyt on näin. Useinhan me ihmiset haluamme hyvää ja näin pitää ollakin. Hyväksymällä, että tänään en pääse kunnolla liikkumaan tai nyt tässä kohtaa elämää tehtävät kasautuvat, enkä itse voi siihen vaikuttaa, antautuu elämän vietäväksi ja kannateltavaksi. Omaa elämäänsä vertaa helposti siihen mitä se on ollut ennen. Mitä pystyin tekemään eilen tai vuosi sitten. Vertaamalla kuitenkin vastustaa. Hyväksymällä tämän hetken, lopettaa muutoksen vastustamisen.
Vastoinkäymiset tekevät kipeää, mutta ne ovat kuitenkin aina pohjimmiltaan mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia uuden syntymiselle. Jotta uutta voi syntyä, täytyy jostain vanhasta luopua. Näinhän solutkin uusiutuvat jatkuvasti meidän jokaisen elimistössä, mutta samaan tahtiin myös vanhat kuolevat. Solut tekevät tämän yleensä vain nopeammin. Mieli toimii hitaammin.

Kun flunssa vie ihmisen muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle, antaa ihminen luonnostaan keholleen tilaa ja luvan levätä. Keholla on tällöin mahdollisuus korjata vaurioita. Kyllä kuume, yskä ja nuhakin tuntuvat pahalle, mutta sairastamalla ja hoitamalla paranee. Samallalailla elämänmuutokset, olivatpa ne mitä tahansa, tarvitsevat tilaa ja lupaa muhia mielessä. Muutos tarvitsee aikaa. Ei silloin tarvitse väkisin etsiä arjesta positiivia juttuja, yrittää väkisin olla iloinen. Kiitollinen voi olla siitä mitä jo on ja mikä on hyvin. Mutta elämällä ja hyväksymällä vastoinkäymisetkin, oma olo varmasti alkaa helpottua. Pikkuhiljaa. Joskus rytinällä. Jokaisella omaan tahtiin. Ja se tahti on juuri se minkä sinä tarvitse nyt tähän hetkeen.
 
Joskus on aikoja jolloin kaikki asiat sujuvat kuin rasvattu. Elämä tuntuu helpolle. Kaikki mitä haluat ja toivot, saat. Joskus on päinvastoin. Mikään ei mene niin kuin toivoisit. Kaikki mitä olet ehkä elämästä ajatellut, toimii toisinpäin. Murheille tulee antaa tilaa. Vellomaan ei kuitenkaan kannata jäädä. Takertumalla epäonnistumisiin ja vastoinkäymisiin teemme ainoastaan itsemme onnettomiksi. Onni löytyy etsimättä, onni tulee odottamatta.
 
 Joskus vanhat avaimet on heitettävä menemään,
jotta voi avata uusia ovia...
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!