Etusivu

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Mielen kohinasta

Viime päivien ajan olen useamman kerran törmännyt tavalla tai toisella aiheeseen mielen kohina. Tämä on seikka, jota emme edes tiedosta ennen kuin siihen on todella kiinnittänyt huomion, osannut olla hiljaa. Mieli ohjailee meitä ihmisiä, välillä vie vallan ja usein luulemme tuota mielen sanomaa ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Vaikka sitä se ei kuitenkaan ole. 

Itse huomasin tämän esimerkiksi perustaessani tätä blogia. Huomasin ajattelevani, onko minusta siihen, mitä muutkin ajattelevat, onko minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa, kuka ajatuksiani lukee, kunnes aloin pohtia miksi näin ajattelen. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on mitä muut ajattelevat. Jos minä nautin kirjoittamisesta, niin miksi en tätä tekisi, enhän tee tätä kenenkään muun takia, ihan vain itseni iloksi. Jos joku muukin saa tästä iloa, ajattelemisen aihetta, tukea tai mitä tahansa niin hienoa vain, tuplahyöty! Tunnistin tämän oman mieleni pölinän taustalla häpeää. Meitä suomalaisia ei ole kasvatettu, ainakaan siihen aikaan, kun minä olin lapsi, loistamaan omana itsenämme. On jopa viljelty sananlaskua "oma kehu haisee". Omaa itseään ei ole ollut soveliasta tuoda esille ainakaan kovin suuresti. Mieli saa pienestäkin tapahtumasta luotua pitkän romaanin. Perustaisinko blogin - ajatuksesta, mieleni ehti kertoa minulle, osaatko oikeasti kirjoittaa, onko sinusta nyt siihen, jos kukaan ei lue ajatuksiasi niin tuhlaat vain aikaa kirjoittamalla ja se kaikki aika on pois perheeltäsi, lapsiltasi, ne tarvitsevat sinua... blaa, blaa, blaa. Mieli voi jatkaa vaikka kuinka ja kauan. Jos vain tuota mieltä olisin kuunnellut, niin enpä tässä kirjoittelisi.

Mieleen sekoittuu aina menneisyys. Oma menneisyytemme ja vanhempiemme menneisyys sekä tulevaisuus, mitä kaikkea voikaan tapahtua. Valtavat vastoinkäymiset ja kärsimykset johtuvatkin nimenomaan siitä, että emme ole käsitelleet kaikkea menneisyytemme tunteita, jotka sitten nostavat päätään milloin haluavat, yleensä juuri silloin, kun emme niitä haluaisi kohdata.

Ei olekaan tarpeen kieltää tunteita, mikäli näin koettaa tehdä ne pysyvät vain sitkeämmin elämässämme. Elämällä ja kokemalla jokainen tunne, vapautuu niistä, tilalle tulee ilo. Esimerkiksi kun olet peloissasi, ole peloissasi. Katso pelkoa suoraan silmiin, näe mitä pelkäät. Tunne se ja tätä kautta vapaudut siitä. Jatkossa et enää pelkää samalla lailla. Voit ehkä säikähtää, pelästyä ja voit tunteakin pelkoa, mutta se ei herätä sinussa mitään, voit vaan olla. Olet vapaa siitä menneisyyden pelon taakasta. Voit iloita tästä hetkestä. Kuullostaapa helpolle. Mieli hallitsee meitä niin usein. Se estää meitä elämästä oman näköistä elämäämme. Tämäkin voi kuullostaa ehkä oudolle, sillä ihan oman päämme sisällähän tuo oma mielemme seikkailee. Kuitenkin se mitä syvällä sisimmässämme olemme ei välttämättä ole sama mitä mielemme meille koettaa sanoa. Mieli on se joka koettaa niin kovin usein järkeistää asioita. Totuushan on se, että sydämellä näkee parhaiten. 

 
Mielen sekamelskan keskeltä voi nousta jotain hyvin kaunista ja aitoa kun vain keskityy hiljentymään. Vain hiljaisuudessa kuulee. Eikä tämä ole edes aprillipilaa!
Mukavaa tätä huhtikuun ensimmäistä päivää Sinulle!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!