Etusivu

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tavaratunneside


Tavaratunneside. Se on sitä, kun on niiiin vaikea luopua, siitä niiiin rakkaasta esineestä. Eilen avasin tämän viikon pohtimalla materialismia ja siitä se sitten lähti, ajatus tavaratunnesiteestä. Nimittäin tämä "vähemmän-tavaraa-kaappien-perukoilla"- projektini on törmännyt joitain kertoja siihen, että "kun tämän antoi se ja se", "tämän ostin häämätkalta muistoksi" tms. Hmm...tunnesiteitä esineisiin.

Onkin helpompaa luopua tavarasta, jolla ei ole mitään tunnesidettä. Tavaratunneside on vaikeampi juttu. Minulla onkin tallessa "turhia" tavaroita vain siksi, että niillä on tuo tunnejuttu. Kukaan ei kuitenkaan kiellä luopumasta tavarasta siltikään, että se on saatu, tai se on joskus ollut tärkeä. Elämä muuttuu ja tärkeydet sen mukana. Ei luopuminen tarkoita unohtamista, muisto kyllä kulkee aina sydämessä mukana. Onkin ehkä aihetta pohtia miksi säilyttää nippua isomummulta saatuja tyynyliinoja tai ex-anopin antamia posliinikippoja, jos nämä toimittavat vain pölynkerääjien virkaa. Jos tuntuu, että on hankala luopua kaikesta, jätä vaikka yksi tyynyliina tai kuppi muistoksi.

Tässä on minun yksi tavaratunneside-juttuni, josta en luovu (ainakaan vielä). Sillä on tarina ja paikkansa sydämessäni. Toisaalta ei esineellä tai tavaralla tarvitse aina olla tunnesidejuttua, se voi myös olla vain yksinkertaisesti kaunis. Kauniit asiat voivat tuoda harmoniaa ja lämpöä ympärille, iloa silmälle ja tätä kautta hyvää mieltä. Siispä, ei kaikesta tarvitsekaan luopua!


 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!