Etusivu

torstai 10. huhtikuuta 2014

Väsymys - tehokas kidutuskeino




Väsymys, mikä kahlitseva riippakivi. Väsymys on tehokas kidutuskeinokin. Se sumentaa ajattelukyvyn, sekoitaa mielen, saa kyyneleet kihoamaan silmiin, mieli pahoittuu pienimmistäkin asioista. Väsyneenä arkiset asiat kasautuvat ja niitä on niiiiin paljon. Vai onko kuitenkaan? Voisiko väsymys kuitenkin olla pelastuksemme, hetki hiljentyä, kuunnella itseään mitä minulle kuuluu? Mikä minua tänään väsyttää, mistä minä ammennan voimaa?
 
Muutama yö on mennyt kehnosti kuopuksen valvottaessa. Ja aamulla olen ollut kuin lahonnut kelomänty keskellä keittiötä, en jaksaisi edes huomenta sanoa, saati kenellekään mitään itsestäni nyt antaa. Mieheni nousee ja aloittaa kysymällä mikäs nyt on? Äänensävystä kuulen, että vi....taa kun vaimo on tuolla tuulella. Vai onko se kuitenkin vain kuulijan korvien välissä, eli minun. Taitaa olla. Itsestä on kiinni miten asioihin suhtautuu, joka hetki voi valita onnen, rakkauden ja tyyneyden. Sillä mitä toinen sanoo ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä kuinka itse vastaa. Tästä pohjimmiltaan on kyse. Kannamme opittuja malleja vanhemmiltamme, suvultamme, ystäviltämmekin siitä kuinka reagoida. Kun sisällämme asuu rauha ja rakkaus ei toisen sanomista voi kuin ottaa sellaisena kuin se on, ei siihen tarvitse liittää mitään muita tunteita. Tänään huomaan väsymys on minun läksyni, kuinka antautua, kuinka olla vaan, levätä, säilyttää tyyneys sisällä vaikka väsyttää. On minun aika levätä, olla rehkimättä ja pyytää apua. Pyytämällä saa. Väsymyksen voi selättää. Tiedän, aina en ole osannut pyytää suoraan ja lempeästi apua. Joskus olen saattanut vain tiuskia, odottaen apua ilman, että millään tavalla olisin vihjannut avuntarpeestani. Puolisoni on kyllä todennäköisesti yrittänyt auttaa, mutta ei ole tiennyt millaista apua minä juuri tänään haluan, saati että olisin antautunut väsymykselle. Olisin vain ollut väsynyt ja tehnyt hommani siitä huolimatta.

Kehomme onkin viisas. Se tietää aina mitä pitää tehdä, kun vain kuuntelemme sitä. Kun väsyttää, tulee nukkua. Kun tekee mieli urheilla ja liikkua, niin tossua toisen eteen vain! Kehossamme on kaikki tunteemme ja olotilamme; niin uupumus, suru, viha kuin myös ilo ja onni. Tästä syystä onkin tärkeää kuunnella mitä vartalomme meille kertoo. Mikäli näitä merkkejä ei kuuntele, vointi alkaa rapistua. Kehomme joutuu kertomaan aina vain suuremmilla ja suuremmilla panoksilla, usein sairastuttamalla meidät, että on aika pysähtyä ja hiljentää vauhtia. Tunteet ja olotilat tulee ottaa huomioon, muuten ne varastoituvatkin kehoomme ja myöhemmin voivat sairastuttaa meidät vakavastikin. Kehoa ja sen oireita tulee rakastaa. Tämä on sitä, että hoitaa itseään ja ottaa itsensä huomioon. Keho tulee myös mieltä vähän jäljessä, tämä onkin asia, jonka minä olen vasta viime aikoina oppinut. Usein oltuamme esimerkiksi sairaina, mieli on se joka haluaa jo liikkeelle, mutta keho ei vielä pysy perässä. Vaati malttia odottaa, että keho on mukana ja jaksaa taas kuin ennen.
 
Päivä se on huomennakin!

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!