Etusivu

tiistai 29. huhtikuuta 2014

VIERAALLA MAAPERÄLLÄ


Ihminen on omalla mukavuusalueellaan silloin, kun tekee sitä mitä on aina tehnyt ja saa vastineeksi sitä mitä on aina saanut. Tämä on tuttua ja turvallista. Ei tule suuria epäonnistumisia tai mokia, koska kaikki on jollain tapaa jo koettua. Tällöin ihminen on "vakaalla" maaperällä. Mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on tämän vastakohta. Ihminen toimii ja tekee sellaista mitä ei ole aiemmin kokeillut. Tällä alueella voi joutua epäonnistumaan ja mokaamaan itsensä täysin, koska ei välttämättä tiedä mitä tai miten tekee, voi joutua pyytämään apua ja turvautumaan toisiin. Minä olen tullut elämässäni siihen vaiheeseen, etten tee enää asioita, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Toki aina ei tekisi mieli tyhjentää tiskikonetta tms. mutta se on vain osa tätä elämää. Tartun kuitenkin nykyään niihin asioihin, jotka kiinnostavat, vaikka saattavatkin jännittää. Menen  rohkeasti tai ainakin rohkeammin mukaan, jos tunnen kiinnostusta, vaikka ajattelisin, ettei tuo ehkä ole täysin minun juttuni. Ja eilen illalla nukkumaan käydessäni yhtäkkiä tajusin, Wau Elina! Olet täysin vieraalla maaperällä! Täytyy nostaa hattua itselleni!

Olen aina opiskellut humanistista alaa, kaikkea on voinut soveltaa. On riittänyt, kun on lukenut kirjoja ja kirjoittanut niistä esseitä tai muita referaatteja, tenteissäkin on riittänyt hyvä perustieto. Sainpa sen kuullostamaan helpolle. Anteeksi kaikille niille opiskelijoille, jotka tuskailevat näillä aurinkoisilla säillä kirjojensa äärellä, tiedän ei se aina helppoa ole. No minulle se kuitenkin oli melko usein helppoa, samoin kuin työ, olen toiminut aina omalla mukavuusalueellani. Nyt viime viikon tai paremminkin viime päivät, olen koettanut lukea tenttiin, joka on minulle täysin vierasta. Nimittäin vyöhyketerapiaa. Voi miten se minua kiinnostaakaan, mutta koskaan aiemmin en ole ollut kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta, ja nyt minun yhtäkkiä pitäisi tietää ja muistaa missä kehräsenluu on tai missä kohtaa jalkapohjaa on munuaisen heijaste ja mikä sen munuaisen tarkoitus ylipäätänsä on. Nämä ovat jääneet minulta jo lukion biologian tunneilta saakka hepreaksi. 

Vyöhyketerapia on kokonaisvaltaista kehoterapiaa, jossa ihminen nähään ajattelun, tunteiden ja kehon kokonaisuutena. Se on hellävarainen hoitomuoto lähes kaikkiin vaivoihin ja sopii kaikenikäisille. Jokunen vuosi sitten uuvuin ja väsyin, enkä tiennyt enää keinoa miten olisin saanut itseeni lisää potkua. Hain ja sain kaikenlaista apua, ja yksi oli tuo vyöhyketerapia. Jo muutaman hoitokerrran jälkeen huomasin huikean energiatason nousun ja jonkun ajan kuluttua en olisi voinut kuvitella itseässäni tapahtuvan niin suurta muutosta. Siitä asti olen käynyt vyöhyketerapiassa aina tarvittaessa, kehoni kyllä kertoo koska tarvetta on. Ja onneksi osaan sitä jo melko hyvin kuunnella. Tästä omasta kokemuksesta kipinän saaneena kävin itse ensimmäisellä vyöhyketerapian kurssilla reilu vuosi sitten, mutta elämäntilanteeni oli tuolloin sellainen, etten voinut mennä seuraavalle kurssille. Nyt sitten yritän saada vuoden takaisia asioita yksin taottua mieleeni... voi kun tuntuu kiperälle. Tentti on siis noista ensimmäisen kurssin asioista ja edellyttää sen läpäisemistä, jotta voi jatkaa seuraavalle kurssille. Kunnes yhtäkkiä tajusin, mitä haittaa, vaikka epäonnistuisin tentissä. Sittenhän opin virheistäni ja tentin voi uusia! Eli ei mitään hätää. Ei minun tarvitse osata ja tietää kaikkea, saati olla täydellinen. Oman halu ja motivaation pitäisi riittää, vai? No nähtäväksi jää, perjantaina tuo tentti koittaa.

Toinen mukavuusalueeni ulkopuolella oleva juttu on tämä blogi. Nautin kirjoittamisesta ja tekstiä saan melko nopeasti aikaiseksi ja ideoita kumpuilee milloin mistäkin, mutta tekniikka... Se on  minulle vierasta maaperää, todella, vaikka eletäänkin tätä tietotekniikan aikakautta. Koskaan en ole ollut kovin kiinnostunut tietokoneista tai muistakaan laitteiden toiminnoista. Mieheni aina kysyykin minulta, "no luitko ohjeen?" niin, yleensä en. Mutta harjoitus tekee mestarin. Minäkin onnistun ja opin. Vielä joku päivä saan helposti kauniit kuvat näiden tekstien lomaan. Minulla on yksi rakas ystävä, joka on jo useamman vuoden  jaksanut sinnikkäästi lähetellä kuvia milloin minkäkin operaattorin välityksellä, valanut uskoa, että osaan skypen asentaa ym. en ole sitä vielä(kään) tehnyt. Jonain päivänä varmasti! Onnistun kyllä tässäkin asiassa, kun vain päätän. Uuden oppiminen ja opetteleminen on hienoa!

Vain taivas onkin rajana oman elämämme suhteen. Kun uskaltaa välillä ulos omalta mukavuusalueeltaan, voi tuntea elämän kihelmöivän jännityksen. Joskus kannattaakin heittäytyä elämän mukaan, antaa mennä vaikka jännittäisi ja pelottaisi, eikä mitään tuttua olisi mukana.  Minulla se nyt tuntuu, elämä suonissa. Välillä kannattaakin haastaa itsensä ulos omalta mukavuusalueelta ja kokea jotain uutta. Tuntea elämän ilo ja yllätyksellisyys. Tässä elämässä on huikeasti mahdollisuuksia ja kuka tahansa ja missä tahansa voi näihin tarttua. Tärkeintä onkin huomata, että minä hetkenä tahansa voi alkaa elämää sitä elämää mitä sisimmässään haluaa. Ei tarvitse odottaa lomaan, ei vuorotteluvapaaseen, opintojen päättymiseen tai eläkkeeseen, ei edes ensi viikkoon, ihan tässä ja näin voi alkaa tehdä niitä asioita mitä sisimmässään haluaa. Kokeilla. Ei tarvitse tietää lopputulosta, voi erehtyä ja muuttaa suuntaa silloin,  kun itsestä sille tuntuu. Sitä se elämä on. Siitä syntyy ilo. Säilyttämällä uteliaisuuden tai herättämällä sen uudelleen syntyy jatkuva kipinä eloon. Elämän jano.









 
Ihanaa tätä tiistaita sinulle! 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!