Etusivu

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Vihreänä kateudesta

 
Olen tässä kevään aikana seurannut sivusta aikuisten ihmisten, sisarusten, sanaharkkaa keskenään. Riitelyä milloin mistäkin. Tuon riitelyn takana on kateus, he ovat itsekin sen myöntäneet, mutta miksi? Miksi tuntea kateutta? Mistä kateus saa alkunsa? Miksi sisarukset vielä aikuisina kohtelevat toisiaan kuin pikkulapset? Mikä saa heidät sivaltamaan toista sanoin?
 

Suurin osa ihmisistä on jossain vaiheessa elämää kokenut sisimmässään kateuden pistoksen. Minä ainakin. Aina on aiheita olla kateellinen jollekin toiselle, naapuri on ostanut uuden auton, ystävä on saanut laihdutettua itsensä mallinmittoihin, joku tekee matkan maapallon toiselle puolelle, toinen voittaa lotossa tai saa ylennyksen töissä tai muuten vaan tunnustusta, joku saa kukat kasvamaan paremmin! Ei kai kateuden aiheet lopu koskaan. Mutta miksi on niin vaikeaa olla toisen puolesta iloinen? Eihän toisen onni ole itseltä pois.

Uskon, että vaikka ihmisellä menisi ulkoisesti kuinka hyvin tahansa, olisi hänellä se uusin auto, kaunis koti, ulkomuoto kuin mallilla ja perheen kanssa joka vuotiset matkat etelän auringon alle, emme voi tietää mitä murheita tuo ihminen kantaa mukanaan. Joskus kauniiden seinien sisällä voi käydä suurikin myräkkä tai myrskytä voi vain tuon ihmisen omassa mielessä. Juuri tuo ihminen voi olla kateellinen sille, jolta puuttuu kaikki nuo ulkoisen "hyvinvoinnin mittarit". Itse uskon siihen, että kun osaa ja kykenee rakastamaan itse itseään kokonaisvaltaisesti omine hyvine ominaisuuksineen, epäkohtineen ja kasvunpaikkoineen, ei tarvitse kadehtia muita. Kun on sinut oman menneisyytensä kanssa, tietää omat unelmansa, haaveensa ja tavoitteensa, elää omannäköistä elämää, osaa myös arvostaa itseään. Tällöin elämässä tekee valintoja, jotka tukevat omaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tietää mitä omaan hyvinvointiin tarvitsee. Tällöin tietää, että ilo kumpuaa syvältä sisältä ja onni koostuu pienistä arkisista asioista, lomamatkat ovat vain mukava piristys arkeen. Ei se mikä on hyvä itselle, välttämättä sovi toiselle. Tällöin ei tarvitse ahnehtia kaikkea. Mutta onko ahneudenkin takana pohjimmiltaan kateus? Ahneita ihmisiähän on paljon. Kaikki ja kaikkea pitäisi saada, mullemullemulle heti. Jos jotain ei saa, voi olla tunne, että jää jostain paitsi, ei ole arvokas. Luulen, että kateuden takana on oma arvottomuuden tunne ja tämä lähtee siitä tunteeko itsensä rakastetuksi.

Onko aikuisten sisarten välisestä kateudessa kyse tunteesta, ketä rakastetaan eniten ja kuka on arvokkain? Onko lapsena jäänyt mustasukkaisuus ja kateus sisarusta kohtaan kokematta? Eikö ole ollut tilaa "vihata" sisarusta?  Aina kun perheeseen tulee uusia lapsia, aiheuttaa tämä kriisin isommille. Pienempi sisarus vie oman "vauva"- aseman. Tämä tulee saada tuntea ja lapsilla tunteet myös näkyvät ja kuuluvat.

Kateudesta tuli mieleeni myös eräs kahvipöytä keskustelu siitä, kuinka mies aikoi tehdä tietyn asian paremmin kuin hänen vaimonsa ja yltää korkeammalle, sillä hänen mielestään hänen vaimonsa aina ylpeili saavutuksillaan. Eikö tässäkin pohjimmiltaan ole kyse kateudesta? Eikö tuo mies olisi voinut olla myös ylpeä vaimonsa rinnalla hänen saavutuksistaan. Iloita niistä. Eihän elämän tarvitse olla negatiivista kilpailua. Miksi tarvitsisi edes kilpailla? Itsensä kanssa voi kilpailla. Oman itsen voittaminen on huikea fiilis ja miksipä ei urheilukisoissa muidenkin voittaminen tunnu mahtavalle. Mutta nämähän tapahtuvat kuitenkin yleensä hyvässä hengessä. Kilpailu, jossa toinen osapuoli ei välttämättä edes tiedä olevansa osallisena, ei voi hyvässä hengessä tapahtua. Rakastaako aidosti toista, jos tämän kanssa tarvitsee kilpailla? Pohdin vain tänään tällaisia.

Jotenkin vain tuntuu, että itse en osaisi enää olla kateellinen mistään kenellekään. Ihanaa jos joku menestyy tms. Kaikilla on omat karikot tai kivikot takana tai edessä. Kaikki me olemme  kuitenkin loppuviimein samalla viivalla tässä elämässä. Eikö vain? Ja kaikki on kuitenkin vain tässä hetkessä.


Ei tämä välttämättä onnea tuo, vaikka kaunista onkin.


4 kommenttia:

  1. Tuo sinun viimeinen kappaleesi on hieno! Hyvä yhteenveto kateellisuudesta.

    Olen löytänyt yhden hyvän asian kateellisuudesta. Jos haluaisi käyttää kateellisuustunnetta hyödykseen, niin silloin voisi kääntää sen negatiivisen latauksen toisin päin, tyyliin:

    Ai, tuolla tyypillä on tuollainen auto, vaimo, mies, talo, työpaikka, hiusmalli tms. jonka minäkin haluan. Eli käyttää kateuden tuoman huomion hyödykseen tajutakseen, että tietää mitä itselleen haluaa. Itsestähän sitten on kiinni tekeekö tarpeeksi työtä tai muuttaako omia uskomuksiaan sen suhteen voiko asian/tilan saada itselleen. (Uskomukset onkin sitten toinen mielenkiintoinen asia).

    Jos siis ollaan kateellisia, niin ollaan sitä hyvällä tavalla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Birgitta! Olet aivan oikeassa tuossa, että kateuden tunteenkin voi muuttaa hyödyksi. Toki tämä on jo vaatinut hieman töitä itsensä kanssa, että kykenee näkemään kateuden hyödyn, sen että itse todella voi vaikuttaa siihen mitä haluaa. On tehtävä töitä tai muutettava niitä uskomuksia kuten kirjoititkin. :)

      Aurikoisia päiviä sinulle!

      Poista
  2. Heippa ja kiitos haasteesta. Olen vähän huono noissa haaste jutuissa tms. Jotenkin ne aina unohtuu ja tulee jotain muuta mieleen mistä haluaa kirjoittaa. Kiitos kuitenkin. Tää kirjoitus kateellisuudesta kuvaa hyvin paljon myös minun tuntojani asiasta. Liityin myös lukijaksi. Mukavaa vappua ja kevättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa! Mukavaa vappua sinullekin ja ihanaa kevään jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!