Etusivu

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mitä kuuluu?


Olen lomalla. Koko viikon. Olen tekemättä mitään. Mitään ”tärkeää-sivistävää-hyödyllistä”. Olen. Nautin. Lepään. Pelaan koululaisteni kanssa pihafutista ja nauran itseni kippuraan omalle osaamattomuudelleni. Luen nuorimmaiselle pitkiä satuja sylikkäin. Illalla istun mieheni kanssa sohvalla vierekkäin ja ollaan vaan. Minä olen. Olen tässä hetkessä. Tämä vaati arjen katkaisua. Olemme Ahvenanmaalla. Kaikkialla ympärillä meri. Vellova, hyytävä meri herättää kunnioitusta ja rauhoittaa. Ja ajatus herää. Kaivan koneeni esille ja samaan aikaan saan ystävältä viestiä ”mitä sinulle kuuluu”. Uinuvassa blogissani odottaa kommentti ”mitä kuuluu”?

Mitä minulle siis kuuluu?




Tämä syksy on ollut minulle uuden opettelua. Ajankäytön hallintaa. Tarvitaan kaksi paikkakuntaa, kaksi työtä, jotta voin toteuttaa tällä hetkellä itseäni. Tämä riittää nyt, mutta sisälläni tiedän, se ei ole vielä kaikki. Tulee vielä paljon enemmän. Tämä saa vatsanpohjassani ihanan kihelmöinnin aikaiseksi, sydämeni iloiseksi ja samalla jännittää. Onko minusta tähän kaikkeen? Pystynkö? Osaanko? Jaksanko? Mieleni metelöi ja koettaa lyödä kapuloita rattaisiin kiireen keskellä. Onko minulla kiire? Ei. Tunnustan kuitenkin, että ajankäytön hallinta vaatii minulta tällä hetkellä paljon. Olen itse oman aikatauluni luoja. Ja, kyllä, hyppäsin heti yrittäjän alkumetreillä tilanteeseen, jossa minulla on ollut enemmän töitä kuin luovuuteni olisi antanut myöten. Olen saanut omat nettisivut, sinunvoima.fi. Facebookistakin Sinun voiman löytää. Olen saanut uuden hoitohuoneen. Olen saanut paljon uusia asiakkaita, kaukaakin. Olen saanut auttaa monia ihmisiä löytämään oman itsensä ja omat voimavaransa. Olen saanut tehdä sitä mitä parhaiten osaan. Olenko jaksanut? Olen kyllä. Olen saanut olla kotona lasteni kanssa aamiaisella ja toivottaa heille mukavaa päivää. Olen saanut viettää arkivapaita. Olen saanut sisällytettyä omiin työpäiviini omat liikkumiseni. Olen alkanut harjoitella aamujoogaamista, aivan mahtava fiilis tämän jälkeen!

Kaikki arkeni palikat tukevat toisiaan. Kaikki ei suju aina vaivattomasti. Muutos vaatii aina jonkinlaisia ponnistuksia. Joskus haparoin. Harjoittelen tuota ajankäyttöäni. Tahdon sisällyttää arkeeni minulle mieluisia asioita ja töitä, mutta niin, että minulle jää arjessa tilaa olla. Tilaa säilyttää luovuuteni. Innostus kirjoittamiseen. Olen kuitenkin kahlannut tätä elämää ja itseäni sen verran läpi, että tiedän ja luotan – kaikelle on aina oma paikkansa ja aikansa.



Nyt on minun aika nollata ja ladata akut loppuvuoteen. Kynttilän liekki lepattaa edessäni. Villasukan tekeleeni on vierelläni. Tuuli puhaltaa kovalla voimalla. Aallot murtuvat rannan kiviin ja kallioihin. Joutsenperhe on tyynenä rannan tuntumassa vellovasta merestä huolimatta. Kuulen lasteni ilon kiljahdukset pihalta. Aurinko pilkistää pilven raosta ja valaisee ruskan värjäämät puut entistä kirkkaammiksi. 




Ihana syksy. Kaikki on niin hyvin tässä ja nyt. Kaikki on tässä. En tarvitse mitään muuta.

Mutta mitä sinulle kuuluu?


(ps. kirjoitin tämän tekstini jo edellisellä viikolla, ollessani lomalla, mutta julkaiseminen jäi, hyvää minulle silti edelleen kuuluu. )